Avun pyytäminen ei ole synonyymi heikkoudelle tai haavoittuvuudelle. Päinvastoin avun pyytäminen on rohkeutta, jonka avulla emme vain tunnista rajojamme, vaan myös ymmärrämme ja hyväksymme roolin, joka muilla on henkilökohtaisessa kasvussamme.
Tässä mielessä voimme sanoa, että avun pyytäminen on itse asiassa voiman teko ja nöyryys koska joskus juuri tukipyynnön kautta tunnistamme toisten arvon ja taistelemme sitä painetta vastaan, jota omavaraisuuden tarve usein välittää meille.
Kuten olemme jo useaan otteeseen havainneet ihminen monimutkaisella psykologisella järjestelmällään on suunniteltu yhteistyöhön ja suhteeseen häntä ympäröivän ympäristön kanssa, jonka tavoitteena on saavuttaa kollektiivinen kehitys.
Luottamus: kulmakivi
Kun pyydämme apua, ilmaisemme omamme luottaa muihin koska paljastamme tärkeän osan itsestämme Tällä yksinkertaisella eleellä vahvistamme siteitämme . Olemme rehellisiä ja huomaavaisia ympärillämme olevia kohtaan, koska tiedämme, että he voivat tehdä jotain hyväksemme.
Meillä on tapana ajatella sosiaalis-emotionaalisen avun pyytämistä kaksiteräisenä miekana jotka voivat saada muut hyötymään
Hyvin usein syynä ovat huonot menneet kokemukset odotuksia ja pettymyksiä jotka saavat meidät ajattelemaan tällä tavalla ja tekevät meistä haluttomia pyytämään apua ja näyttämään muille tarpeitamme.
Se on varmasti järkevä päättely, mutta emme voi elää sen pelon kanssa, että maljakko putoaa päähämme joka kerta, kun menemme ulos kadulle. Ja tämä tarkoittaa, että itsellemme asettamamme rajat ovat hyödyllisiä vain silloin, kun joudumme tilanteeseen, jossa itseämme ei todellakaan tarvitse enää suojella.
Avun pyytäminen on myös loistava tapa aloittaa suhteet jonkun kanssa sen lisäksi, että olet a sosiaalinen taito perus ja välttämätön hyvinvointimme kannalta. Aivan kuten me haluamme auttaa, myös muut voivat tuntea olonsa hyväksi, kun he auttavat meitä.
Toisten auttaminen ei suinkaan ole itsekkyyttä, vaan tapa pohtia ihmissuhteiden kauneutta ja ihmisten välille muodostuvia siteitä, jotka syntyvät teoistamme.
Tästä syystä on hyvä jättää syrjään ylpeys ja tarve tuntea itsensä erehtymättömäksi sekä liialliset varaumat jakaa sisällämme tapahtuvaa. Ja älkäämme unohtako sitä ei edes häpeä ole hyödyllinen tunne näissä tapauksissa.
Toisaalta toinen avun pyytämiseen vaikuttavista tekijöistä on pelko siitä, että se evätään. Siinä vaiheessa tuomituksi tulemisen pelko meitä pelotetaan samoin kuin mahdollisuus, että muut huomaavat heikkoutemme ja että kaikki tämä tekee meistä haavoittuvia. Tästä syystä avun pyytäminen vaatii reilun annoksen luottamusta ja meidän täytyy tuntea olomme kotoisaksi näiden ihmisten edessä. Jos emme työskentele näiden kahden pilarin parissa, vaihto ei koskaan tapahdu sujuvalla ja luonnollisella tavalla.
Kaikista näistä syistä ei kannata menettää mahdollisuutta koskea Auttaminen on ihanaa, mutta itsemme auttaminen ei ole sen vähempää. Kannattaa kokeilla!
