Käsitykseni parista ei perustu tiettyjen sosiaalisten odotusten täyttymiseen. Tiedän, että monia ihmisiä stressaa ajatus siitä, että he eivät voi merkitä naimisissa olevaa ruutua, kun he saavuttavat tietyn iän, mutta tämä ei vähennä odotuksiani siitä, mitä haluan.
Usein kumppani ajatellaan voittona laudalla, jonka yhteiskunta on valmistanut laatikoilla, jotka täytyy kulkea, jotta muut pitävät häntä normaalina. Paine on joskus niin suuri, että jotkut haluavat saavuttaa tavoitteensa edes heittämättä noppaa. He haluavat siviilisäädyn, joka pelastaa heidät kritiikiltä, lopullisen palkinnon ilman, että he edes istuutuvat pelaamaan.
Kaikki vaihtoehdot ovat kunnioitettavia. Parin puuttuminen tarkoittaa joskus sitä, että ei tiedä mitä tehdä lauantaina keskipäivästä alkaen; perjantai-iltana olemme liian väsyneitä ajattelemaan sitä. Joskus se on melkein pahempaa kuin sunnuntaikrapula tylsän juhlaillan jälkeen.
On täysin ymmärrettävää, että on ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä kumppaniin yrittämättä intohimo kunnioitusta tai jopa kiintymystä. Pidän kuitenkin parempana ja liityn niihin, jotka valitsevat kumppanin kasvaakseen lisätäkseen jotain elämäänsä eivätkä täyttääkseen muiden odotuksia.
Pari, joka säästää ulkonäköä, mutta kuluttaa sielun
On hyvin epätodennäköistä, että ihminen rakastuu kiihkeästi useita kertoja elämänsä aikana. Sinun ei tarvitse opiskella tilastollista kemiaa tai psykologiaa tietääksesi tämän. Meidän on vain ymmärrettävä, että suuri osa ihmisistä, joiden ympärillämme on, ei tuo meille paljon ja että ajan myötä meistä tulee yhä valikoivampia ystäviemme kanssa ja näemme läheisyytemme
Tämä vähentää merkittävästi mahdollisuuksia, että yksi henkilö tuntee vetoa toiseen. Hyvässä seurassa oleminen on paljon enemmän kuin vain sanomista, että olet jonkun kanssa. Tietyillä elämän korkeuksilla ihmiset haluavat paitsi olla seurassa, myös tästä yritys tuo jotain.
Onko kumppani tai ei: onnea ja itsetuntoa
Ei ole olemassa sääntöjä tai universaaleja kaavoja löytääksesi kumppanin, jonka kanssa tunnet olosi mukavaksi. Sosiaali- ja persoonallisuuspsykologian tutkimukset yleistävät yleensä sanomalla, että naimisissa olevilla on pienempi riski sairastua masennukseen kuin sinkkuilla, mutta he unohtavat huomauttaa, että tämä on totta, kun pari voi hyvin. Jos olemme suhteessa, joka ei tee meistä hyvää oloa, epämukavuuden tasomme on
Toisaalta on todettava, että miehet (ei kaikki ja onneksi yhä harvemmat) ovat yleensä onnellisempia avioliiton jälkeen, sillä nykyäänkin äitien kotityöt jäävät sitten vaimoille. monet naiset he ovat sisäistäneet (ei kaikki ja onneksi yhä harvemmat), että vaikka he työskentelevät, kotityöt ovat heidän vastuullaan.
Ehkä se, mikä antaa joidenkin ihmisten löytää sen, mitä he todella etsivät, on kahden ainesosan yhdistelmä: vähän onnea yhdistettynä terveeseen itsetuntoon . Usein ne liitetään yhteen. Edelleen ehjänä itsetunto lukuisten epäonnistumisten jälkeen ja pinnalla pysyminen, vaikka todellisuudessa onni ei ollut puolellamme, on joskus hyvin monimutkaista. On yhtä tärkeää jakaa samanlaiset arvot, jotta suhde jatkuisi.
Alamme laskea itsellemme puutteita tai puutteita, joita muut ihmiset ovat ehkä heijastaneet meihin. siellä
Mitä tapahtuu rakkaudelle?
Viime aikoina romanttista rakkautta on pilkattu ja kielletty. Jotkut yhteiskunnan osa-alueet määrittelevät ihmiset emotionaalisesti itsenäisiksi; sanotaan, että todellisuudessa etsimme vain seksiä, ainoaa todellista välttämätöntä. Tästä näkökulmasta katsottuna loppu on meidän asiamme. Itse olen kuitenkin alkanut etääntyä ja arvioida näitä näkökulmia skeptisesti.
Rakastuminen on muuttanut monien olemassaoloa. Se, että tämä rakkaus ei huipentunut avioliittoon tai lapsiin, ei tarkoita, että se olisi a epäonnistuminen vaan pikemminkin elämän oppitunti ja ennen kaikkea kokemus. Olimme jonkun kanssa, koska se lisääntyi
Rakkaus on implisiittisen hyvinvoinnin taidetta, joka keventää askeleitasi ja valaisee aistejasi tietämättä miksi
Mielialamme sulautui, tunsimme syvää rauhallisuutta ja samalla inspiroivaa intohimoa.
Jos toivo ei saavu, se kuolee viimeisenä. Ja unelmoiminen rakkaustarinasta ei ole koskaan satuttanut ketään. Älä anna minkään, ei edes elämän iskujen, viedä halusi pois unelma mitä olet aina halunnut. Minulle ei ole koskaan ollut kyse siviilisäätyruudun rastittamisesta muiden ihmisten odotusten täyttämiseksi, sitä tekevät massat.
Minulle se on aina ollut jonkun läheisen kasvamista sekä toiselle sitoutumisen tuntemista aidona vapauden harjoituksena, joka antaa siivet lentää horisontteja tavoittaa ja voimaa saavuttaa heidät. Tämä kasvaa.
