Paul Watzlawick ja ihmisen kommunikoinnin teoria

Itävaltalaisen psykologin Paulin mukaan vaikka olemmekin siitä vähän tietoisia. Toisaalta olemme olleet mukana syntymästämme lähtien

Pikkuhiljaa opimme, mitä sanoa ja miten se tehdään, sekä monet kommunikaatiomuodot, joita jokapäiväisessä elämässämme on. Tuntuu uskomattomalta, että niin monimutkainen prosessi jää niin huomaamatta ja sulautuu lähes ilman tietoista ponnistelua. Varmaa on se ilman viestintää väitetään se ei olisi voinut kehittyä tai kehittyä sellaiseksi kuin se on nykyään. Mitkä ovat ne viestintämekanismit, joiden avulla voimme olla yhteydessä ja joita emme niiden tärkeydestä huolimatta ota huomioon? Kaivetaan syvemmälle alla.

Et voi olla kommunikoimatta. -Paul Watzlawick-

Paul Watzlawick

Paul Watzlawick (1921-2007) oli itävaltalainen psykologi, vertailukohta terapiaa tuttu ja systemaattinen työstään kansainvälisesti tunnustettu Ohjeita itsesi onnettomaksi tekemiseen julkaistiin vuonna 1983. Hän valmistui filosofian tohtoriksi, opiskeli psykoterapiaa Carl Jung -instituutissa Zürichissä ja oli professori Stanfordin yliopistossa.

Watzlawick Janet Beavin Bavelasin ja Don D. Jacksonin kanssa Palo Alton mielentutkimusinstituutissa kehitti ihmiskommunikaatioteorian perheterapian kulmakivi. Jälkimmäisessä kommunikaatiota ei sovelleta sisäisenä prosessina, joka syntyy aiheesta, vaan parisuhteesta syntyneen tiedonvaihdon hedelmänä.

Jos otamme tämän näkökulman huomioon, tärkeätä ei ole niinkään se tapa kommunikoida välillämme tai onko jälkimmäinen tietoinen vai ei, vaan pikemminkin kuinka kommunikoimme nykyhetkessä ja tapa jossa vaikutamme toisiimme . Katsotaanpa alla perusperiaatteet, joihin ihmisten kommunikoinnin teoria perustuu, ja mitä opetuksia voimme ekstrapoloida niistä.

Ihmiskommunikaation teorian 5 aksioomia

On mahdotonta olla kommunikoimatta

Viestintä kuuluu elämään. Tällä periaatteella Paul Waztlawick ja hänen kollegansa viittasivat siihen tosiasiaan kaikki käyttäytymismalleja ne ovat viestinnän muoto sekä implisiittisellä että eksplisiittisellä tasolla . Jopa hiljaisuus välittää tietoa tai viestiä, mikä tekee mahdottomaksi olla kommunikoimatta. Ei-kommunikaatiota ei ole olemassa.

Silloinkin, kun emme tee mitään tasolla sanallinen välitämmekö jotain vai emme. Ehkä emme ole kiinnostuneita

Viestityksellä on sisältötaso ja suhdetaso (metakommunikaatio)

Tämä aksiooma viittaa siihen, että viestinnässä ei vain itse viestin merkitys ole tärkeä (sisältötaso), vaan yhtä tärkeää on se, kuinka puhuja haluaa tulla ymmärretyksi ja kuinka hän odottaa muiden ymmärtävän sen (suhdetaso).

Kun olemme yhteydessä muihin, välitämme tietoa, mutta suhteemme laatu voi antaa tälle tiedolle erilaisen merkityksen.

Välimerkit antavat erilaisen merkityksen henkilöstä riippuen

Paul Watzlawick selitti kolmannen aksiooman seuraavasti: luonto suhteesta riippuu jokainen meistä rakentaa aina version siitä, mitä havaitsemme ja koemme ja sen perusteella luo suhteita muihin ihmisiin.

Tämä periaate on perustavanlaatuinen, kun olemme yhteydessä muihin, ja meidän tulee ottaa se huomioon joka kerta, kun olemme vuorovaikutuksessa. Kaikki meille saapuva tieto suodatetaan

Lisäksi toinen kommunikaation keskeinen näkökohta on, että jokainen keskustelukumppani uskoo, että muiden käyttäytyminen on syynä hänen omaan käyttäytymiseensä, vaikka todellisuudessa viestintä on paljon monimutkaisempi prosessi, eikä sitä voida pelkistää yksinkertaiseksi syy-seuraussuhteeksi. Viestintä on syklinen prosessi, jossa jokainen osapuoli osallistuu ainutlaatuisella tavalla vaihdon moderointiin.

Digitaalinen tila ja analoginen tila

Inhimillisen viestinnän teoriasta lähtien oletetaan kahden tilan olemassaoloa:

Digitaalinen tila. Tämä muoto viittaa siihen, mitä sanotaan sanojen kautta, jotka ovat viestinnän sisällön väline. Analoginen tila.

Symmetrinen ja täydentävä viestintä

Lopuksi tähän aksioomaan aiomme pitää tärkeänä tapaa, jolla suhtaudumme muihin : joskus tasa-arvon olosuhteissa, kun taas toiset epätasa-arvon olosuhteissa.

Kun suhteemme toiseen henkilöön on symmetrinen, siirrymme samalla tasolla; toisin sanoen kommunikatiivisen vaihdon aikana on olemassa tasa-arvon ja tasavallan ehto, mutta me emme integroi. Jos suhde täydentää toisiaan, kuten esimerkiksi isä-lapsi opettaja/oppilas tai kauppias/asiakas -suhteissa, joudumme epätasa-arvoon, mutta hyväksymme erot ja mahdollistamme siten vuorovaikutuksen loppuunsaattamisen.

Jos otamme huomioon kaikki nämä periaatteet, tulemme siihen tulokseen kaikissa kommunikaatiotilanteissa itse suhde on tärkeä ; eli kaikkien viestintään osallistuvien ihmisten vuorovaikutustapa, ei niinkään yksilöllinen rooli.

Kuten näemme, viestintä on paljon monimutkaisempi prosessi kuin kuvittelemme, se esittelee lukemattomia implisiittisiä puolia, jotka ilmenevät jokapäiväisissä suhteissa.