Sana itsepetos viittaa strategioihin, jotka on omaksuttu valehdellakseen itselleen. Tämä on yksi mielen pahimmista ansoista. Itsepetos tapahtuu tilanteissa, joissa vakuutamme itsemme todellisuudesta, joka on väärä, mutta teemme sen tiedostamatta.
Ero valehtelun ja itsepetoksen välillä on siinä, että edellisen kanssa henkilö on tietoinen siitä, ettei hän puhu totta. Itsepetoksessa ihminen kuitenkin hyväksyy totuudeksi todellisuuden, joka on valhe tietämättään sitä.
Toisin sanoen: itseään pettävät eivät tajua tekevänsä niin tai ainakaan ei aina, ja juuri tästä näkökulmasta itsepetoksen voima juurtuu. Tajuttomuutemme aikana itsepetos käyttää valtaansa; omalla tavallaan, jonka voisimme määritellä hiljaiseksi ja kameleonttimaiseksi.
On olemassa erilaisia itsepetoksen muotoja, joista jotkut ovat yleisempiä kuin toiset. Jokaisella niistä on myös erilaisia psykologisia vaikutuksia. Alla selitämme neljä yleisintä itsepetoksen muotoa ja niiden pääasialliset vaikutukset psykologisella tasolla.
1. Toiminnallinen itsepetos
Funktionaalista itsepetosta havaitaan tilanteissa, joissa henkilö valehtelee itselleen yrittäessään vakuuttaa itselleen olevansa hänen päätös se on oikea.
Tässä tarussa oveluudellaan tunnusomaista kettu tuntee puoleensa mehukasta viinirypäleterttua ja yrittää saavuttaa sen hyppäämällä useita kertoja. Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen kettu lakkaa yrittämästä ja käsittelee turhautumistaan pettämällä itseään. Näin hän vakuuttaa itselleen, ettei hän enää halua rypäleitä, koska hän ajattelee, että ne eivät ole tarpeeksi kypsiä.
Ketun ja rypäleiden tarussa kuvattua itsepetosta kutsutaan toiminnalliseksi itsepetokseksi. Sillä on hyvin erityinen tehtävä (ja tästä sen nimi tulee): itselleen valehteleminen on hyödyllisempää ketulle välttääkseen epämukavuuden, joka johtuu siitä, ettei se ole tyydyttänyt tarvettaan päästä rypäleisiin.
Toiminnallisen itsepetoksen ongelmat
Lyhytaikainen toiminnallinen itsepetos on mukautuvaa, mutta pitkällä aikavälillä se ei ole positiivista.
Hänen mukaansa psykologi Giorgio Nardone jokainen hyvä tarkoitus, jos sitä toistetaan liikaa, tulee negatiiviseksi ja haitalliseksi. Toisin sanoen
Tällä tavalla toiminnallista itsepetosta käyttävä ei haasta itseään vaan pysyy jatkuvasti mukavuusalueellaan . Sen sijaan, että hän valmistautuisi hankkimaan halutun tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavia taitoja, hän valehtelee edelleen itselleen ajattelemalla, että se, mitä hän halusi, ei ollut niin arvokasta tai sen onnistumisen vaatiman vaivan arvoista.
Valehtelu on kielipeli, joka vaatii oppimista kuten kaikki muutkin
-Ludwig Wittgenstein-
2. Uskottava arvo
Itsepetos, jota kutsutaan arvostamiseksi uskoa varten, syntyy tarpeesta poistaa se kognitiivinen dissonanssi .
Jos henkilön on ponnisteltava paljon tavoitteen saavuttamiseksi, onko se houkutteleva tai ei hänen huomionsa suunnataan valikoivasti kaikkeen, mikä vahvistaa hänen tavoitteensa olevan pätevä . Hän päätyy uskomaan, että tavoite oikeuttaa tehdyn investoinnin. Muuten syntyisi kappaleen alussa raportoitu dissonanssi.
Mistä tämä itsepetos kumpuaa?
Ottaen huomioon sen psykologisesti ihmiset eivät voi ylläpitää ristiriitaa pitkään kognitiivisen järjestelmän (uskomukset, ajatukset ja ideat) ja käyttäytymisjärjestelmän (toiminnat, käytökset) välillä itsepetos näyttää olevan arvostettu uskoakseen strategiana tämän ristiriidan ratkaisemiseksi.
Tällä itsepetoksen muodolla on pääasiallinen psykologinen vaikutus, joka pitää ihmisen jatkuvassa pyrkimyksessä saavuttaa päämäärä, joka ei usein sovi hänen periaatejärjestelmäänsä ja arvot .
3. Lohduttava itsepetos
Lohduttava itsepetos on itsepetoksen tähti, ja sitä havaitaan hyvin usein mustasukkaisilla ihmisillä. siellä lohduttavaa valhetta havaitaan tilanteissa, joissa henkilö valehtelee itselleen syyttääkseen tilastaan ulkopuolista tekijää ja sääliäkseen itseään .
Joitakin esimerkkejä lohduttavasta itsepetoksesta voisivat olla ajattelu, että minulla on fobia, koska äitini pelkäsi koiria, tai ajattelu, että olen erittäin kateellinen, koska tyttöystäväni antaa minulle syyn siihen. Nämä ovat ajatuksia, joita henkilö ilmaisee usein löytääkseen helpotusta.
Lohduttava itsepetos tarjoaa siis suojaa itsetunnolle ja egolle . Se saa meidät uskomaan, että mikään, mitä tapahtuu, ei ole meidän syytämme ja että olemme tilanteen uhreja. Toisaalta tämä on positiivista, koska monissa tilanteissa emme ole 100 % vastuussa olosuhteista, joissa olemme. Toisaalta turvautuminen menneisiin syihin tai ulkopuolisiin tekijöihin pysäyttää meidät muutoksen edessä.
Lohduttavan itsepetoksen ansa
Lohduttava valhe suojelee meitä. Liian pitkään ylläpidetyn suojan ongelma on kuitenkin se, että se estää meitä kasvamasta psykologisesti. Psykologisesta näkökulmasta tämä itsepetos estää meitä puuttumasta ongelmiin, jotka saavat meidät tuntemaan olomme huonoksi ja vahvistaa, että meidän on mahdotonta voittaa niitä.
4. Valehtelu muille vakuuttaaksesi itsesi
Yksi epäsuorimmista itsepetoksen muodoista on valehdella muille valehtelemaan itselleen.
Jos tämä muille valehtelemisen mekanismi toistetaan useita kertoja, valheesta tulee totuus jopa niille, jotka sen loivat. Mahdollinen selitys tälle ilmiölle on siinä, että aivot sopeutuvat epärehellisyyteen ja valhe koetaan todellisuutena.
Ikään kuin henkilö unohtaisi rakentaneensa väärän totuuden. Jopa oman valheensa empiiristen todisteiden edessä nämä yksilöt onnistuvat kieltämään todellisuuden ei rehellisyyden puutteen vaan itsepetoksen seurauksena.
Kukaan ei ole turvassa itsepetokselta, se on hyvin yleinen ja tiettyyn pisteeseen asti normaali psykologinen ilmiö. Valheistasi eroon pääseminen vaatii henkilökohtaista harkintaa. Uppoutuminen omaan sisäiseen maailmaasi, ihanteellisten arvojen ja toiveiden tunteminen on ensimmäinen askel suojautuaksesi kaikilta itsepetoksilta ja siirtyäksesi kohti tavoitteita, joita todella haluaisit saavuttaa.
