Ehkä sinulla on joskus ollut tunne, että kanssasi samassa huoneessa on joku muu, mutta olet kuitenkin yksin. Läsnäolon tunne ja sen aistiminen, että sinulla on joku läheinen, on ilmiö, joka toistuu
Ilmiö, johon viittaamme, nähdään sellaisena kuin se on todellinen . Sen kokevat ihmiset tuntevat, että heillä on joku lähellä, vaikka he eivät näe sitä. Ihmisellä on tunne, ettei hän ole yksin, vaikka hänen vieressään ei olisi ketään. Hän ei edes pysty selkeästi tunnistamaan ärsykettä, joka tukee tätä tunnetta
Läsnäolon tunne: onko lähelläni todella haamu?
Tutkijat ovat yrittäneet selittää tätä ilmiötä järkevällä ja tieteellisellä tavalla . Tästä syystä he suorittivat kokeen, jossa nämä ihmiset pystyivät havaitsemaan tämän läsnäolon. Tutkijat rekrytoivat 48 tervettä vapaaehtoista, jotka eivät olleet koskaan kokeneet läsnäolon tunnetta lähellään tarkoituksenaan muuttaa tiettyjä hermosolujen signaaleja tietyillä aivojen alueilla. aivot .
Näiden ihmisten piti manipuloida robottia omin käsin sidottuina silminä. Samaan aikaan toinen robotti seurasi samoja liikkeitä vapaaehtoisten takana. Tulos oli seuraava: kun liikkeet tapahtuivat samanaikaisesti, yksilöt eivät tunteneet mitään epänormaalia.
Kuitenkin kun liikkeet eivät tapahtuneet samanaikaisesti, kolmasosa heistä sanoi tuntevansa läsnäolon huoneessa . Jotkut koehenkilöt olivat niin peloissaan, että he pyysivät sidoksen poistamista ja kokeen lopettamista.
Tämä sama tutkijaryhmä suoritti aivoskannauksen 12 ihmiselle, jotka olivat tunteneet, että he olivat läsnä heidän kanssaan. Tavoitteena oli selvittää, mikä aivojen osa liittyy tähän ilmiöön. Kokeilu vahvisti, että asiaan liittyvät osat olivat niitä, jotka liittyvät tietoisuus itsestään kehon liikkeeseen ja asemaan avaruudessa.
Aivot ovat yksin vastuussa
Aiemmat tutkimustulokset korostavat, että robotin liikkeet muuttavat väliaikaisesti aivojen toimintaa mainituilla alueilla. Kun ihmiset aistivat aaveen läsnäolon, aivot hämmentyvät. Aivot laskevat väärin paikan kehon ja tunnistaa sen ikään kuin se kuuluisi toiselle henkilölle .
Kun aivoissa on tietty neurologinen poikkeavuus tai kun robotti stimuloi niitä, se voi luoda toisen esityksen omasta kehostaan. Yksilö kokee tämän outona läsnäolona. Tämä läsnäolo suorittaa samat yksilöiden tekemät liikkeet ja säilyttää saman asennon.
Ihmismieli toimii kokonaisuutena ja havaitsija ei ole aistit vaan subjekti.
-J.L. Pinillos-
Mielikuvituksen psykologia
Mielikuvituksen ja havainnon psykopatologia on psykopatologisen tutkimuksen keskeinen teema. Itse asiassa psykologinen tutkimus on synnyttänyt suuren määrän selittäviä teorioita käsitys ja mielikuvituksesta. Nämä teoriat eroavat kuitenkin monessa suhteessa.
Illuusio on selvä esimerkki siitä, että havaintoa ei määritellä objektiivisesti. Havaintokykyyn ei vaikuta vain havaittavan ärsykkeen fyysiset ominaisuudet. Aistiessaan jotain organismi reagoi ärsykkeisiin taipumustensa, odotustensa ja aikaisempien kokemustensa perusteella.
Tietyssä mielessä pystymme ennakoimaan kontekstin meille tarjoaman tiedon.
-Amparo Belloch-
Kaikki tämä saa meidät toteamaan, että havaintokäsittelyämme ei ohjaa pelkästään data vaan myös ajatuksemme, tuomiomme ja käsitteemme. Jos esimerkiksi uskomme haamuihin, jos tunnemme läsnäolon, uskomme todella, että vieressämme on haamu.
Mutta mistä tiedämme, tapahtuvatko tietyt asiat todella? Kuten Helmohtz jo sata vuotta sitten huomautti, ei pitäisi olla niin ilmeistä, miksi esineet näyttävät meille kylmiltä tai kuumalta punavihreiltä. Nämä tuntemukset kuuluvat hermostoamme eivätkä itse esineeseen.
Sen vuoksi outoa on, että havaitsemme esineitä ulkopuolella, kun prosessi, joka on välitön kokemuksemme, tapahtuu sisällä. Kuitenkin muita kokemuksia, kuten minä unelmia koemme sisällämme mielikuvituksen tai ajatuksen.
On tärkeää muistaa, että tuomio ja tulkinta puuttuvat jonkin havaitsemiseen. Tämä tarkoittaa sitä havaitut epätarkkuudet ja petokset tai aistien virheet ovat yhtä normaaleja kuin päinvastoin ainakin todennäköisyydeltä
Läsnäolon aistiminen: havaintovääristymä
Havainto- ja mielikuvitushäiriöt luokitellaan yleensä kahteen ryhmään:
havaintohäiriöt ja petokset (Hamilton 1985; Sims 1988). Havaintohäiriöt ovat mahdollisia aistien kautta. Näitä vääristymiä esiintyy, kun ulkopuolellamme oleva ärsyke havaitaan eri tavalla kuin voisimme odottaa.
Lisäksi monissa tapauksissa havaintohäiriöt johtuvat orgaanisista häiriöistä. Nämä häiriöt ovat yleensä ohimeneviä ja voivat vaikuttaa aistien vastaanottoon ja aivojen tulkintaan.
Havaintopetoksista syntyy uusi havaintokokemus, joka ei perustu ärsykkeisiin, jotka ovat todella olemassa ihmisen ulkopuolella. (kuten tapahtuu hallusinaatioiden kanssa). Lisäksi tämä havaintokokemus esiintyy yleensä muiden normaalien havaintojen rinnalla. Lopuksi se säilyy, vaikka alkuperäisen havainnon laukaisevaa ärsykettä ei enää ole fyysisesti läsnä.
Joten miten luokittelemme läsnäolon tunteen? Voisimme rajata sen havaintovääristymiin. Havaintovääristymien sisällä voimme tehdä seuraavan luokituksen:
- Hyperestesia vs. hypoestesia: poikkeavuuksia voimakkuuden havaitsemisessa (esimerkiksi kivun voimakkuudessa).
- Anomaliat laadun käsityksessä.
- Metamorfoosi: poikkeavuuksia koon ja/tai muodon havaitsemisessa.
- Anomaliat havaintointegraatiossa.
- Illuusioita: läsnäolon tunne ja pareidolia.
- Pareidolia viittaa psykologiseen ilmiöön, joka johtaa kuvien löytämiseen hahmoista ja kasvoista havaitsemalla tuttuja muotoja siellä, missä niitä ei ole, ja se on lasten keskuudessa hyvin yleinen peli.
Jos tunnen aaveen läsnäolon, koenko illuusion?
Todellakin, näin näyttää olevan. Illuusio on havaintovääristymä siinä määrin, että se on väärä käsitys konkreettisesta kohteesta. Jokapäiväinen elämä tarjoaa meille monia esimerkkejä illusorisista kokemuksista.
Kuinka monta kertaa olemme luulleet nähneemme ystävän odottamassa meitä elokuvateatterin sisäänkäynnillä. Kuka meistä ei olisi joskus kuullut jonkun askeleita takanamme kävellessään pitkin yksinäistä, pimeää katua. Kukapa ei olisi joskus tuntenut jonkun (aamun tai ei) läsnäoloa, vaikka todellisuudessa huoneessa ei ollut ketään muuta.
Se
Läsnäolon tunne näyttää kuitenkin liittyvän myös patologisiin ahdistuneisuus- ja pelkotiloihin, skitsofreniaan, hysteriaan ja orgaanisiin mielenterveyshäiriöihin. Tässä tapauksessa suosittelemme, että otat yhteyttä asiantuntijaan arvioidaksesi tapauksesi yksityiskohtaisesti.
